sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kilpailujärjestäjäkurssi


Otin perjantain ja maanantain vapaaksi syksyn piristykseksi, mutten ole turhaa ehtinyt makailla, kun joka päivälle on ollut ohjelmaa. Perjantaina kävin pyörähtämässä purjeiden trimmauksen jatkoluennolla, mistä mulle jäi vain ohut käsitys kisapurjeiden oikeiden asettelujan saloista. Tvistissä ja nostimen säädössä mentiin sen verran korkeaan hifistelyyn, että totesin hitaammankin purjehduksen riittävän minulle. En tajua, kun hamuan tietoa, mutten millään halua panna sitä täytäntöön kisamiehistössä. Tuttava totesi, että yhdessä kesässä kisaten oppii enemmän kuin kymmenessä matkapurjehtien enkä ollenkaan epäile, etteikö hän olisi oikeassa. Kisat järjestetäään vaihtelevissa olosuhteissa ja omaa vauhtia on helppo vertailla kisakavereihin. Mitä he tekevät paremmin, kun pääsevät noin paljon kovempa tai missä itse onnistun, kun satun johtamaan koko menoa.... Kova vauhti vaan on aina ollut mulle punainen vaate, mutta kyllä siihen pitäisi tottua. Se pitäisi oppia hallitsemaan. Vauhti ja pelko.

 Istuttiin Cygnaeuksen koulun liikuntasalissa matalilla penkeillä kuin ala-astellaiset ikään! Puolapuut piti tietty illan aluksi testata. Pakko kyllä myöntää, että kiehtovin juttelu käytiin aftereillä läheisessä baarissa, kun puhuimme mastontekijän kanssa mastojen rakenteista ja materiaaleista.

Tänä viikonloppuna osallistun myös purjehduksen kilpailujärjestäjäkurssille ja tuntemani kokenut kisajärjestäjä, tuomari ja kisapurjehtija suositteli hyväksi järjestäjäksi pääsyn reseptiksi omaa kisaamista kaiken mielenkiinnon pohjana. Kurssilla totesin tämänkin käytönnän praktiikkaa arvostavan neuvon täysin todeksi. Miten voisin tehdä hyvät, toimivat radat ja sulavan kisan, jos en itse tiedä miten rataa kiertäisin tai mihin asioihin purjehtijana kiinnittäisin huomiota? Kisaa järjesteäessä kuten mitä vaan orkestroidessa valituksia tulee ja jos oman näkemyksen pohjana on vain sääntökirja ja ajatus tuulen suunnasta, ei sillä pitkälle pötkitä. Todellisesta tekemisestä on pakko olla hajua!


Tosin tarkastellessani kurssin loppukokeen oikeita vastauksia, jotka meille jaettiin kokeen loputtua, tuskin pääsen edes pohtimaan kisajärjestäjyyttä. Ei oikein oppi kahdessa päivässä ehtinyt upota, vaikka sääntökirjaa sai pitää tentissä mukana. Viikonlopun aikana oli kuitenkin käyty läpi aivan kaikki kisan järjestämisestä, en edes muista tähän luetellakseni mitä kaikkea kävimmekään läpi. No ei siinä mitään, teoria kiehtoo kuitenkin ja näitä erinäisiä veneilyaiheisia kursseja on jo alkanut kertyä. Ja jos tämän viikonloppuisesta pääsen läpi, on mahdollinen opintopolku kisojen parissa pitkä ja mielenkiintoinen. Ulkomaillekin voisi kisoja päästä järkkäilemään, Ranskaan ainakin mielisin. Lähempänä kalenterissa olisi purjehduksen tuomarikurssi, sillä haluaisin oppia purjehduksen sääntöjä paremmin. Tämäkin oppiminen olisi varmaan paras tehdä radalla ja käytännössä. Mutta niin, myönnetään, inhoan epäonnistumista ja mun pitäis vaan heti osata enkä malttaisi opetella yhtään käytännössä. Ehkä tämä kirjaviisaus on siinä niin "helppoa", itselle oppimista. Pyhänä rantapiruna vaan paikalle, ja muita neuvomaan, jep jep!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

mitähän sä seuraavaksi keksit....