Tietokone hankinta

Tänään se tapahtu! Ostan itselleni uuden tietokoneen! Olen ollut kolme kuukautta ilman konetta (19. lokakuuta vanha macci sanoi sopimuksensa irti) ja illat kotona ovat sujuneet ihan rattoisasti ilman tätä härveliäkin. Kuluneen viikon lainasin sitten vanhempieni konetta ja lopullinen himo takaisin verkon maailmaan heräsi. Tajusin kuinka tylsää on hoitaa pankkiasioita tai lukea sähköposteja viidessä minuutissa ennen töiden aloittamista... Ja tännekin on niin paljon sanottavaa ja kuvattavaa! Ostopäätös oli sinetöity.

Luulen, että valintani kohdistuu Acerin tai Lenovon kohtuuhintaiseen peruskannettavaan, sillä en ole huonojen kokemusten takia valmis maksamaan koneesta enää kovin paljoa yli viiden sadan. Pääasia, että saa pöydälle sen ikkunan ulkomaailmaan :) Ja ulkoinen kovalevy on nyt myös listalla täystuhojen estämiseksi. Windowsiinhan tässä siis ollaan taas menossa, töissä käyttämäni Windows7 tosin on antanut niin hyvin kuvan itsestään, että ihan voi sellaisen kotiinkin hankkia. Se on myös hieman maccimainen, voin fuulata sillä ominaisuudeella itseäni.

Montako kieltä on mahdollista hallita?

Kielistä kiinnostuneena olen monta kertaa pohtinut tuota kysymystä. Montako kieltä ihmisen on mahdollista hallita? On hienoa kuulla ihmisiä, jotka kertovat puhuvansa kymmentä kieltä (montako sujuvasti, se voi jäädä pimentoon) ja vielä hienompaa tietysti kuulla jonkun käyttävän kymmentä kieltä sujuvasti. Suomen koulujärjestelmässä kielet ovat vahvasti esillä ja voi melkeimpä sanoa erittäin suuren osan suomalaisista puhuvan ainakin yhtä vierasta kieltä. Monilla se on englanti tai ruotsi, tai molemmat. Niiden jälkeen tulevat varmasti saksa ja venäjä, sitten ranska, espanja, italia, viro... Tosin tunnen ihmisiä, jotka puhuvat vain suomea, pari heistä saman ikäisiä kuin minä.

Itse osaan viittä kieltä suomen lisäksi. Puhun niistä kahta mielelläni, yhtä haluaisin opiskella lisää, yhtä välttelen ja yksi vain seuraa mukana opetteluun aikanaan koulussa kulutetun energian takia - A-kieltä, jota on lukenut 12 vuotta tuskin hävittää koskaan. Mutta millä joku voi jakaa aivonsa osaamaan, hallitsemaan ja puhumaan asiaa kymmenellä eri kielellä? Ja miten sellaisen repertuaarin vaalimiseen riittää aikaa? Törmäsin ongelmaan töissä viimeksi tänään. Elämmehän kaksi kielisessä maassa, jossa toinen kotimainen, siis kotimainen, on ruotsi. En väheksy ruotsia lainkaan, olisi ihana osata puhua sitä hyvin, ja se vieläpä helpottaisi työntekoakin. Mutta niin, mistä aika ja aivokapasiteetti. Ja motivaatio... Jos haluan puhua melko kivasti englantia ja mukavasti ranskaa on siinä jo tekemistä. Seuraavaksi tulee palo parantaa hollantiani ja pitää yllä sitä 12 vuoden kokemuksella perässä laahaavaa saksaa. Mistä saisin siis motivaation vielä parantaa ruotsin osaamistani, jolle koulujärjestelmämme on kuitenkin antanut hyvän pohjan? Onko kyse siitä, että se mikä yleisesti mielletääna pakoksi ei jaksa kiinnostaa? Sen opetusta kouluissa pyritään vähentämään, sekö on syönyt ruotsin mainetta? Vaiko se, että aina löytyy joku joka pystyy palvelemaan ruotsiksi, tai ruotsia äidinkielenään puhuva suostuu hetken kakistelua kuunneltuaan vaihtamaan siihen vastapuolen toiseen kotimaiseen... Tammisaaressa en saa jäätelöä suomella, mutta Helsingissä saan hampurilaisen ruotsilla. On se ylpeyden aihe. Minullakin on huono omatunto ollessani epäkelpo palvelemaan näillä kahdella kielellä ja silti en suostu luopumaan Foliostani HBL:n hyväksi. Voisiko tarve joskus voittaa halun? Tai epämukavat tilanteet intohimon?

Menipä illan joogaharjoitus tätä miettiessä...

Mitä kieliä te puhutte? Miten harjoitatte ruotsianne? Tai mitä keiliä ehkä uneksitte osaavanne?

Talven luottoasusteet

Tuntuu ajankohtaiselta tämä aihe, kun ulkona on välillä hurjasti miinusta ja välillä mennään plussan puolelle. Joka aamu saa tapittaa lämpömittaria ja taivasta ennen kuin päättää päivän asun, ja asusteet. Asusteet ovat erityisesti mieleeni, koska niillä saa tyyliä vaihdettua niin helposti. Ja pitkään tummaan talvitakkiinikin kirkkautta tai hillittyä meininkiä hetkessä.

Tässä on tämän talven suosikkini. Koko keltainen setti (pipo, sormikkaat ja kaulaliina) pitäisi vielä kutoa.

Viime vuonna joululahjaksi saamani pipo on tupsuineen yliveto. Minusta tuntuu aina, että olisin lähdössä rinteeseen, kun vedän sen päähäni.

Isäni kutomilla Ranska-sormikkailla saa meininkiä kokonaisuuteen!

Tässä hillitympi yhdistelmäni, kun ei jaksa koko ajan olla rinteeseen menossa... Tuo Vuokon ohut villapipo on myös oikea klassikko. Ja Sauson hanskat luonnollisesti myös. Suomalaista laatua!

Viimeisenä vain muutaman pakkasasteen asustus. Karvapallot korville ja baanalle :)

Tänään lumi onneksi narskui kenkien alla ja aurinkokin paistoi, ihanaa, ihanaa! Kuulaat talvipäivät ovat niin seesteisiä. Ilma on raikas, kirkas ja aurinko saa hyvälle tuulelle. Jo se parinkymmenen minuutin kävely töistä sporapysäkille siinä paisteessa sai ihmeitä aikaan.

Uusi lempituoksu

Risteilyillä oli muutakin tarkoitusta kuin lomailu, taxfree ostokset luonnollisesti. Yhtenä päämääränä oli löytää uusi parfyymi. Neljä päivää laivoilla oli kätevää, sillä joka ilta kävin suihkauttamassa käsivarsiini eri tuoksuja. Parastahan on suihkauttaa tuoksu suoraan omalle iholle, antaa sen kehittyä ja vasta muutamien (tuntien) haistelujen jälkeen tehdä ostopäätös. Minä ainakin vältin monta kaunista pulloa ja ihanan mainoksen luomaa illuusiota tekemällä lopullisen valintani vasta viimeisenä päivänä.

Valinta osui Paco Rabanen Lady Millioniin. Lämmin ja kantajansa ympärille kietoutuva tuoksu sopii ihanasti talveen ja pimeisiin iltoihin, iltatuoksuksi se on hyvä varmasti kesälläkin. Jollekin siitä tuli mieleen 90-luku, osuva luonnehdinta sekin!

Matkamessut

Tänään piipahdimme kaveriporukalla matkamessuille. Emme ole suunnittelemassa mitään matkaa juuri nyt, mutta ovat messut aina mielenkiintoinen tapahtuma ja niiden kiireetön väenpaljous ihan oma fiiliksensä. Netin takia näiden messujen tarkoitus on tosin hieman hämärtynyt, koska tarjoukset ja uutiset saa sieltä nopeasti ja ilmaiseksi, mutta tunnelma säilynyt. Ohessa kuvakollaasia visiitistä.

Silja Line

 Finnlines

Vikingin tulevaa kalustoa.

 St. Peter Line

 Ensimmäisenä kierrettiin tietty eri varustamoiden ständejä olimmehan kaikki kiinnostuneita merimatkailusta. Oudoimman säväyksen teki tuo St. Peter Linen kattokruunu, mutta ainakin se toi esille varustamon kulttuuripohjaa.

Hollannilla oli kekseliäin osasto.

Ahvenanmaalta löytyi taas styleä merihenkeä.

Kreikan osastolla myytiin maan tuotteita.

Luonnosta

Kun lähdin tänä aamuna töihin, satoi lunta. Mietin, että nyt on pilvillä ollut yövuoro töissä. Millonkohan sade lakkaa, että ne pääsevät vapaalle, lipumaan taivaan rantaan. Muuttamaan muotoaa, häviämään, työläiset. Jos luontoa katselisikin työnteon pohjalta. Asiakaspalvelutyötähän se tekee. Eikä yksin vaan yhteisönä. Siellä ei rekrytoida turhan tiukasti vaan kaikkille löytyy paikkansa. Työpaikkoja riittää, niitä syntyy ja häviää.

Muutamat roolit jakaisin tiukemmin. Syyskuussa alkaa syksy vaeltaa pohjoisesta etelään vetäen raskasta vettynyttä viittaa perässään. Painavin, päätäväisin askelin se tulee ja pyyhkii alleen maat, meret. Rekrytoi pilvet ja laittaa pikkuhiljaa ilmoituksen talvelle herätä sohvaltaan tositoimiin. Syksyn mentyä talvi täyttää palkeensa ja hohkaa meidän yllemme viileää raikkautta. Se tekee toisenlaisen sopimuksen taivaan hahtuvien kanssa, vaatii niiltä viileää luonnetta ja mahan täydeltä lumihiukkasia. Kevät on sen sijaan kuin esiinmarssi. Kevät on ensin vähäpätöisempi tsuppari, tuoden maisemaan muutamia elonmerkkejä ja neuvotellen talven kanssa paremmasta palkasta - ja talven vetäytymisestä pedaten tietä seuraajalleen. Pohjustaen luontoa ja meitä lämmölle, joka vihdoin päästää räiskyvän, sädehtivän rekrytointi täysosuman oikeuksiinsa. Auroingoksi ei ihan hiljaista tai tuittupäistä halutakaan tai tulee viileät oltavat. Pomon on oltava lämmin ja ymmärtävä.

Aurinko onkin koko paletin pomo, ainut joka paiskii töitä taukoamatta välillä vain taustahommia tehden ja toisinaan pääpuhujana pistellen. Ainut väsymätön. Muut tekevät urakkana sen mikä tilataan. Mutta ken tilaa? Ihmistä ei kuunnella, mielumminkin se pyörre muodostuu. Jokainen tekee toiselle toimen mahdolliseksi, hoitaa hommansa, josta seuraava jatkaa. Puhaltaa pivet matkaan, nousee maasta lämpöä, joak satamaan tai haihtumaan... Mutta eikö ole mielenkiintoista miettiä, ettei lumi ole ilmestynyt yön aikana, vaan pilvien armeija on paiskinut yön ja vetäytyessään me nautimme aurinkoisesta pakkasen kirppeydestä? Ja ettei kevätkään ilmesty, vaan sen kattavat eteemme monet tekijät uupumatta uurastaen. Eivätkä ne kata sitä meidän vuoksemme, vain iloksemme, nautittavaksemme, koettavaksemme.

kuvat wikipediasta

Matkan lopputulema

Jätin eilen kokonaan pimentoon muun annin kuin seikkailut ja vaatetukset matkaamme liittyen. Olihan tämä loma minulle myös tahaton tai oikeammin ensiajattelematon vertailu kahden kilpailevan laivayhtiön välillä. Niin ensin kyseessä piti olla vain pidennetty loma...

Olen joskus semiotiikan kurssille tehnyt esseen näiden kahden yhtiöin brändistä ja niiden eroista. Pohdin silloin muunmuassa miten tunnusvärit - punainen ja sininen - ovat toistensa vastakohtia. Toinen on energian ja tulen väri, toinen rauhan ja merne... Viking on mainoksissaankin brändännyt itsensä iloiseksi laivastoksi Siljan alleviivatessa taukoamatta korkealaatuista matkantekoa ja tyylillä matkustamista. Kanta-asiakas ohjelma on Siljalla hyvin hierarkisoiva kolmine tasoineen, Vikingillä kun on yksi kortti jokaiselle. Tarjoukset toki ovat myös huomattavan erilaiset! Viking myy taukoamatta halpoja risteilyjä, joilla se saa laivansa vähintään 1200 matkustajan täyttöasteeseen jokaisena viikonpäivänä Siljan tyytyessä alkuviikosta varsin vajaaseen 500-600 asiakkaan määrään (laivat vetävät maksimissaan noin 2500 matkustajaa). Esseetä varten tehty kysely vahvisti myös mielikuvien eroja. Haastateltujen mukaan Vikingille mennään kaveriporukalla pitämään hauskaa ja Siljalle kyntämään merta sivistyneesti puolison tai perheen kesken. Kuulimpa myös tarinan miten pohjoisemmassa Suomessa järjestetyissä arpajaisissa pääpalkintona oli Vikingin risteily. Palkinnon voittaja sai yhtiön kuultuaan suustaan vain tokaisin "Ai se on vain Viking, no ei sen takia kannata Helsinkiin asti lähteä."

Me aloitimme villillä vaihtoehdolla ja siirryimme sitten rauhaan. Perjantailähdöllä ei Siljallakaan ihan täydestä rauhasta voinut puhua, mutta tyylierot erottuivat silti. Siljalla on minulle sitä oikeaa merellistä tunnelmaa, avaraa tilaa ja maukasta ruokaa. Viking kärsiikin mielestäni hieman laivojen perinteisemmästä suunnittelusta, jossa kahdelle kannelle on sijoitettu kaikki aktiviteetit. Olen ehdoton promenade-ratkaisun fani ja nautin kävelykadun ilmavuudesta ja omalaatuisuudesta. Mahdollisuus kävellä laivan päästä päähän välillä kauppoihin pistäytyen on aivan fantastinen! Orkesterin, hytin ja taxfreen ollessa molemmilla laivoilla yhtä hyvät on eron siis jäätävä suurilta osin korvien väliin. Voisi melkein sanoa molempien onnistuneen imagojen luomisessaan: yhtiöiden kaikki laivat vetävät väkeä, eri kriteereillä vain.

Itse astun mieluiten sini-valkoisen partaan yli, mutta tiedän Tukholman vetävän myös puna-valkoisessa kyydissä. Vielä kun he Siljalla saisivat sen tunnelmallisen tunnarin soimaan useammin ja päällystöesittelyn pyörimään Atlantikseen joka ilta...